Ruohonleikkurilla kaupungilla ajellessa sitä ehtii miettiä näitäkin.

Itketkö Jumala?

Itketkö sinä,
Jumala

Kun kasvot, joita sanoit omaksi kuvaksesi,
lyödään rikki kiväärin perällä

Kun ne, jotka sanovat itseään seuraajiksesi
ovat tehneet rististäsi lyömäaseen

Kun me joiden piti suojella tätä maata
poltamme sen tuhkaksi

Kun puhumme rakkaudesta
ja kuitenkin osaamme vain hylätä.

Veri ja murskatut luut ovat polkujemme viittoina ja orpolapset tekojemme todistajia.

Sellainen on maailma, jonka halitsijaksi loit ihmisen.

Itketkö koskaan meitä katsellessasi
kuten kerran itkit Jerusalemin porteilla.